– Mitä kauemmas ruoan alkuperä etääntyy ihmisistä, sitä helpommin katoaa myös sen arvostus.
Timo Svan, Hukanmäen Highland
Saarijärven Pajupurolla toimiva Hukanmäki Highland -tila tunnetaan Highland-karjan kasvatuksesta ja suoramyynnistä. Tilan isäntä Timo Svan toivoisi suomalaisen ruoantuotannon olevan nykyistä läpinäkyvämpää. Suomalaisessa ruoantuotannossa eletään ristiriitaista aikaa. Samaan aikaan kun vastuullisuudesta, eläinten hyvinvoinnista ja ruoan alkuperästä puhutaan enemmän kuin koskaan, maatilat kasvavat yhä suuremmiksi ja tuotanto keskittyy harvemmille toimijoille. Keskustelu pyörii tehokkuuden ympärillä, eli kuinka paljon tuotetaan, kuinka nopeasti ja millä hinnalla.
Mutta katoaako tehokkuuden myötä yhteys paikkaan, eläimiin ja ihmisiin, jotka sen tuottavat?
Svan pohtii aihetta oman arkensa kautta. Hukanmäki Highland -tilalla lihantuotanto on vain yksi osa kokonaisuutta. Eläinten hoidon lisäksi työpäiviin kuuluu suoramyyntiä, markkinointia, ympäristönhoitoa ja muuta tilan pyörittämiseen liittyvää työtä. Talouden tasapainottamiseksi lisätuloja haetaan välillä myös palkkatyöstä. Hänen mukaansa kuluttajille jää usein näkymättömäksi se, kuinka monen työn ja vastuun varaan kotimainen ruoantuotanto rakentuu.
Toimintaa eläinten ja ympäristön ehdoilla
Highland-karjan kasvatus Hukamäellä perustuu ajatukseen tuotannosta eläinten ja ympäristön ehdoilla. Tilalla karja nähdään ennen kaikkea osana laajempaa kokonaisuutta, jossa eläinten hyvinvointi, ympäristö ja ihmisen toiminta liittyvät erottamattomasti toisiinsa.
Svan korostaa, että eläinten kasvatuksessa pitäisi nähdä enemmän kuin pelkkä tuotantomäärä. Hänelle tärkeää on se, miten eläimet käyttäytyvät, miten ne sopeutuvat ympäristöönsä ja millainen suhde niillä on ihmisiin. Jalostuksessa tilalla painotetaan rauhallista luonnetta, terveyttä ja toimivaa rakennetta, koska ulkona elävän karjan kanssa työskentely perustuu jatkuvaan vuorovaikutukseen eläinten ja hoitajien välillä. Highland-karjan rinnalle suunnitellaan jatkossa Hereford-rotua. Hereford on perinteinen lihakarjarotu, jota näkyy paljon suomalaisilla emolehmätiloilla. Rotu sopii hyvin laiduntavaan kasvatukseen ja kasvaa highland-karjaa nopeammin, mutta samalla se tarvitsee talvisin enemmän suojaa.
Ruuantuotanto on osa suurempaa kokonaisuutta
Vastuullisuus ei ole yksittäinen valinta tai markkinointitermi, vaan koko toiminnan lähtökohta. Ajatus poikkeaa monin tavoin nykyisestä tehokkuusajattelusta, jossa eläintuotantoa tarkastellaan helposti vain kasvulukujen ja tuotantomäärien kautta.
Svanin mukaan eläinten hyvinvointia ei kuitenkaan voi erottaa ympäristön hyvinvoinnista tai ihmisen toiminnasta.
– Kaikki on riippuvaista kaikesta, hän kiteyttää.
Hänen mukaansa myös ruoantuotannossa pitäisi ajatella enemmän kokonaisuutta kuin yksittäisiä hyötyjä. Jos ympärillä olevaa ekosysteemiä kohdellaan hyvin, hyötyvät siitä lopulta myös ihmiset itse.
Pientilojen ongelma ei ole osaaminen vaan järjestelmä
Moni suomalainen maatila painii heikon kannattavuuden kanssa. Svanin mukaan ongelma ei ratkea yksinkertaisesti kasvamalla suuremmaksi, vaikka juuri siihen järjestelmä tällä hetkellä ohjaa.
Hänen mukaansa investointituet suosivat suuria yksiköitä, koska niiden kannattavuus on helpompi näyttää laskelmissa toteen. Samaan aikaan pienemmät perhetilat joutuvat todistamaan kannattavuutensa paljon tiukemmilla ehdoilla. Svanin mukaan nykyinen tukijärjestelmä ohjaa helposti ajattelemaan, että kannattavuutta voidaan hakea vain lisäämällä tilan kokoa tai eläinten määrää. Samalla kuitenkin myös ruuantuottajien riskit kasvavat. Hänen mielestään pienempien perhetilojen toimintaedellytyksiä pitäisi vahvistaa nykyistä enemmän, jotta vaihtoehtoja pienemmille tiloille olisi myös tulevaisuudessa.
Svan näkee ristiriidan siinä, että lähiruoasta, vastuullisuudesta ja huoltovarmuudesta puhutaan paljon, mutta käytännön tukirakenteet ja maatalouspolitiikan suunta eivät aina näytä tukevan näitä tavoitteita.
Ruoka on enemmän kuin kulutustavara
Svanin mukaan ruoan arvostus syntyy pitkälti siitä, että ruoka nähdään muutakin kuin nopeana arjen kulutustavarana. Hän uskoo, että laadukkaiden raaka-aineiden käyttö, kotona valmistettu ruoka ja tieto ruoan alkuperästä voisivat palauttaa ruualle sellaista merkitystä, joka nykyisessä kiirekulttuurissa helposti katoaa.
Kauppaketjujen valta ruuantuotannossa
Svanin mukaan suomalainen ruokakulttuuri on vuosien aikana keskittynyt vahvasti suurten markettien ympärille. Samalla ruoan alkuperä ja tuotantotavat ovat etääntyneet kuluttajista. Valloillaan on eineskulttuuri, jossa ruoan ostamisesta on tullut mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Kaikki haetaan yhdestä marketista, eikä ruoan alkuperää tai valmistusta välttämättä juuri ajatella.
Kauppaketjut ovat myöskin onnistuneet keskittämään logistiikan, markkinoinnin ja kilpailuasetelman vahvasti omiin käsiinsä. Alkutuotanto jää helposti ketjun heikoimmaksi lenkiksi, vaikka ilman sitä koko järjestelmää ei olisi olemassa.
Svan kantaa huolta siitä, että tuottajille jää liian vähän mahdollisuuksia vaikuttaa tuotteidensa hintaan tai siihen, miten vastuullisten tuotteiden arvo näkyy kuluttajille asti.
Hukanmäki Highland rakentaa yhteyttä tuottajan ja asiakkaan välille
Timo Svanin mukaan Hukanmäki Highland tilan kaltaisilla pientiloilla on tärkeä rooli ruokaturvan, paikallisen osaamisen ja suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitämisessä. Hukanmäellä suoramyynti nähdään keinona pitää yhteys ruoan tuottajan ja kuluttajan välillä mahdollisimman suorana. Tilalla tuotteita myydään oman myymälän lisäksi REKO-jakeluiden kautta suoraan asiakkaille ilman pitkiä välikäsiä.
Svanin mukaan suoramyynti ei ole pelkästään tapa saada tuotteesta parempi hinta, vaan myös mahdollisuus rakentaa ruoalle oma identiteetti ja kasvot. Hän uskoo, että ihmiset ovat kuitenkin yhä kiinnostuneempia siitä, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu. Siksi ruoantuotannossa pitäisi hänen mukaansa olla enemmän läpinäkyvyyttä ja mahdollisuuksia kohdata myös tuottajia.
Vertailukohtana Svan nostaa Keski-Euroopan torikulttuurin, jossa ruokaa ostetaan edelleen leipomoista, toreilta ja erikoisliikkeistä suoraan paikallisilta toimijoilta. Hänen mukaansa tämä voisi vahvistaa myös suomalaista ruokakulttuuria, ja samalla ruoan alkuperä pysyisi näkyvänä eikä katoaisi pitkän ketjun sisään.
Tuotantomäärien rinnalla pitäisi keskustella myös siitä, mitä elinvoimainen pientilaverkosto voi tuottaa. Se ylläpitää ruokaturvaa, paikallista osaamista, hoidettuja maisemia, eläinten hyvinvointia ja vahvaa ruokakulttuuria. Svan kysyykin, mitä tapahtuu, jos ruoka muuttuu yhä kasvottomammaksi. Mitä menetetään silloin, kun ruoasta katoavat sen tekijät, tarinat ja yhteys paikkaan, jossa se on tuotettu?
Sisällöntuotantoa tukemassa Keskitien säätiö.
Maaseudun ja asutuskeskusten väestöryhmien ymmärtämystä ja sovinnollista yhteistyötä vuodesta 1964.
