VALTIONEUVOSTON KANSLIAN JULKAISU 2025:7
Otteita tuoreesta tutkimuksesta
Maallemuuton ilmiötä on tarkasteltu Suomessa pitkään. Silti meillä on yllättävän vähän tietoa siitä, mitkä seikat kannustavat muuttamaan maaseudulle tai saaristoon. Nyt kannustimia on tarkasteltu käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta tuoreessa Valtioneuvoston kanslian julkaisussa 2025:7 – Maaseudulle ja saaristoon muuton kannustimet (Lassander & Aho 2025). Julkaisu kokoaa yhteen ja vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja ja antaa pohjaa kunnille ja kuntapäättäjille kestävään päätöksentekoon. Tutkimus on kirjoitettu selkeästi ja siihen on helppo uppoutua, vaikka ei olisikaan aiemmin lukenut tieteellisiä julkaisuja.
Maaseutu- ja saaristoalueiden vakituinen väestö on vähentynyt jo vuosikymmeniä. Kehityskuva on kuitenkin moniulotteinen, sillä kausiasukkaat näyttelevät merkittävää osaa. Joissain kunnissa kesäisin ja loma-aikoina asukasmäärä voi kasvaa moninkertaiseksi. Tutkimuksen mukaan luonto, rauhallinen ympäristö, yhteisöllisyys ja edullisempi asuminen ovat vahvimpia syitä muuttaa maalle. Vaikka rahallisia kannustimia, kuten muuttorahaa tai veroetuja, kannattaa hyödyntää, ne eivät yksin riitä – vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempia ratkaisuja.
Yksilötasolla muuttopäätökset syntyvät puolestaan monen asian summana. Elämäntilanne, arjen reunaehdot ja omat arvostukset vaikuttavat siihen, mistä lähdetään, minne muutetaan ja minne päätetään jäädä.
Tutkimuksen aineisto koostui kirjallisuuskatsauksesta, haastatteluista ja kyselyistä.
Kirjallisuuskatsaus tarjosi taustatietoa maallemuuton trendeistä ja haasteista. Haastatteluissa kuultiin 20 maalle muuttanutta, 4 kunnanjohtajaa ja 4 asiantuntijaa. Kansalaispulssi-kyselyyn vastasi 2838 henkilöä ja SenseMaker-kysely sai noin 586 vastaajaa, jotka jakoivat omakohtaisia kokemuksiaan.
nostoja haastatteluista
1.Maallemuuttaneiden näkökulmia
Maallemuuttaneiden kokemuksissa korostuvat asumiseen liittyvät haasteet, kuten asunnon löytämisen vaikeus ja sopivien vaihtoehtojen puute. Maalla asuminen vaatii monilta sopeutumista uuteen elämäntapaan: pitkät välimatkat, palveluiden niukkuus ja oman auton välttämättömyys haastavat arkea. Työ- ja opiskelumahdollisuudet ovat rajallisia, ja erityisesti ikääntyviä huolestuttaa terveyspalvelujen keskittäminen ja digitalisointi. Maahanmuuttajat kohtaavat lisäksi kielimuureja, byrokratiaa ja ennakkoluuloja.
Vaikka yhteisöllisyys on maaseudun vahvuus, uusien tulokkaiden on usein vaikea päästä sisään tiiviisiin yhteisöihin. Haastateltavat toivovat kuntien panostavan asuntotarjontaan, viestintään, henkilökohtaiseen kontaktointiin sekä muuttajien tukipalveluihin. Etätyötilat, kokeiluasunnot ja liikkumisen helpottaminen voisivat madaltaa muuttokynnystä, ja lähipalvelujen säilyttäminen nähdään keskeisenä vetovoimatekijänä.
2. Kunnanjohtajien näkökulmia
Kunnanjohtajien mukaan maaseutukuntien vahvuuksia ovat luonnonläheisyys, rauhallisuus, yhteisöllisyys ja edulliset asumiskustannukset, mutta vetovoiman ytimessä ovat toimivat peruspalvelut kuten koulut, päiväkodit ja terveyskeskukset. Kunnat ovat kehittäneet aktiivisesti erilaisia keinoja houkutella uusia asukkaita, osa on tarjonnut tonttitarjouksia, muuttorahaa, markkinointikampanjoita ja tervetulopaketteja. Yhteistyö yrittäjien, yhdistysten ja naapurikuntien kanssa koetaan elinvoiman kannalta olennaiseksi, ja myös digitalisaation mahdollisuudet halutaan hyödyntää.
Kunnat toivovat valtiolta enemmän ymmärrystä maaseudun erityispiirteisiin ja tukea palvelujen ja infrastruktuurin ylläpitoon. Monipaikkaisuus ja etätyö nähdään tulevaisuuden mahdollisuuksina, mutta niiden lunastaminen vaatii toimivia liikenneyhteyksiä ja joustavia ratkaisuja asumiseen ja palveluihin.
2. Asiantuntijoiden näkökulmia
Koronapandemia lisäsi hetkellisesti kiinnostusta maallemuuttoon, mutta pysyvämpää muuttoa se ei saanut aikaan. Sen sijaan etätyön yleistyminen ja monipaikkaisuus ovat lisänneet maaseudulla vietettyä aikaa. Mökkejä muutetaan vakituisiksi kodeiksi, ja osa kunnista tukee tätä aktiivisesti.
Maalle muuttavat usein 25–40-vuotiaat lapsiperheet, nuoret miehet ja yli 50-vuotiaat naiset. Nuoret aikuiset muuttavat opiskelujen ja työn perässä kaupunkeihin, vaikka moni haluaisi jäädä maaseudulle. Eläkeläiset viettävät enemmän aikaa kakkoskodeissaan. Maahanmuuttajien asettuminen vaihtelee: ilman tukea kotoutuminen voi olla haastavaa.
Tärkeänä pidetään vuokra-asuntojen määrän kasvattamista ja uusien asumismuotojen, kuten minitalojen, kehittämistä sekä tyhjillään olevien kiinteistöjen ottamista käyttöön. Kuntien houkuttelevuus ei saisi perustua pelkästään lapsiperheisiin, vaan tarvitaan myös kohdennettuja toimia muille ryhmille. Esimerkiksi aloituspaikat nuorille osaajille, työpaikat naisille ja panostukset koulutukseen, kulttuuriin ja perheiden arkea tukeviin ratkaisuihin kasvattaisivat maaseudun vetovoimaa.
Monipaikkaisuuden hyödyntäminen edellyttää, että kunnissa tunnistetaan sen merkitys ja luodaan strategioita sekä yhteisiä foorumeita. Monipaikkaisuus voi olla erityinen mahdollisuus väestöään menettäville alueille. Haasteena ovat kuitenkin yhä keskittämispolitiikka, palveluiden karsinta ja päätöksenteon eriytyminen, jolloin eri kuntien tai valtion virastojen päätöksenteko ei ole yhteensopivaa tai koordinoitua, mikä vaikeuttaa käytännön toimenpiteitä.
Keskeiset tekijät maallemuuton edistämiseen
Motivaatiotekijät
Maallemuuttoa houkuttelevia tekijöitä ovat luonnonläheisyys ja rauhallisuus, yhteisöllisyys ja sosiaalinen turvallisuus, taloudellinen tasapaino edullisemman arjen muodossa, mahdollisuus elää omannäköistä elämää sekä perheen ja läheisten asuinpaikan läheisyys.
Kyvykkyystekijät
Maalle muuton edellytyksiä ovat paikkariippumattoman alan osaaminen ja koulutus, digitaalinen osaaminen, sosiaalisten verkostojen luominen, kielitaito erityisesti maahanmuuttajille sekä yrittäjyysosaaminen.
Mahdollistavat tekijät
Maallemuuton mahdollistavina tekijöinä voidaan pitää sopivien asuntojen saatavuutta, toimivia tietoliikenneyhteyksiä, peruspalveluiden saavutettavuutta, työ- ja opiskelumahdollisuuksia sekä teknistä infrastruktuuria, kuten teitä ja sähköverkkoja.
Suosituksia maallemuuton edistämiseen
Asumisen saatavuuden ja monipuolisuuden parantaminen
- Maaseudulle muuttamista helpotetaan kehittämällä asumisratkaisuja, hyödyntämällä tyhjiä kiinteistöjä ja tarjoamalla mahdollisuuksia kokeiluasumiseen.
Työmahdollisuuksien, opiskelun ja etätyön edistäminen
- Työn ja opiskelun mahdollisuuksia parannetaan tukemalla etätyötä, luomalla paikkariippumattoman työn malleja ja kehittämällä hybridiopiskelun käytäntöjä.
Peruspalveluiden turvaaminen ja kehittäminen
- Lapsiperheiden arkea ja alueiden houkuttelevuutta vahvistetaan panostamalla kouluihin, päiväkoteihin ja liikkumispalveluihin.
Kohdennetut taloudelliset kannustimet
- Muuttoa tuetaan taloudellisin keinoin, kuten alueellisella opintolainahyvityksellä ja liikkuvuusavustuksilla.
Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen
- Uusien asukkaiden kotiutumista ja yhteisöllisyyttä tuetaan paikallisen kehittämisen ja kotouttavien mallien avulla.
Viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen
- Maaseudun vetovoimaa lisätään viestintäkampanjoilla, kunnille suunnatuilla markkinointityökaluilla ja kohdennetulla viestinnällä eri muuttajaryhmille.
Tutkimus maaseudun kehittämisen työkaluna
Koska 95 % maamme pinta-alasta on maaseutua, raportin havainnot ja suositukset koskevat suurinta osaa Suomen kunnista. Julkaisu tarjoaa kattavan katsauksen maallemuuton motivaatiotekijöihin ja esittää konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joita voidaan hyödyntää aluekehittämisessä ja kuntastrategioissa.
Sisältöön kannattaa tutustua ihan jokaisen, jotta osaamme peräänkuuluttaa maaseutua vahvistavia päätöksiä niin kuntatasolla kuin valtiollisestikin.
Tutkimuksen mukaan maalla asuminen on aktiivinen valinta, johon vaikuttavat paikallinen sosiaalinen rakenne ja paikkaan liittyvä yhteys. Samalla nykyinen elämäntapa ja ajan rajallisuus rajoittavat yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä ja sosiaalista kanssakäymistä.
Tarvetta on uusille toimintamalleille, jotka tukevat kunnan, kylien, yhteisöjen ja yritysten välistä yhteistyötä ja yhdessä oppimista paikallisella tasolla. (Kattilakoski ym., 2024; Kattilakoski ym., 2022).
Maaseudulla ja saaristoalueilla on voimaa, mutta yhteistyötä ja uusia toimintamalleja tarvitaan.