Suo, kuokka ja hyvinvointi

Henkinen pahoinvointi lisääntyy hyvinvointiyhteiskunnassamme. Mikä mättää, kun kaikki on periaatteessa hyvin? Paljon on satsattu lainsäädännöllisesti siihen, että olemme yhdenvertaisia sukupuolesta, etnisestä-, poliittisesta- tai uskonnollisesta taustasta riippumatta. Orpolapsia ei enää myydä huutolaisina toreilla ja Suomen sisällissodan ristiriitaiset tapahtumat ovat jo monen sukupolven takaisia. Miksi suo, kuokka ja hyvinvointi ei olekaan menestystarina?

Uuvuttava viestitulva

Usea meistä taistelee syvää uupumusta vastaan, eikä ihme. Elämä on hyvin monisyistä. Jokaisesta on oltava moneksi niin työpaikassa kuin vapaa-ajalla. Ympäristömme on täynnä ärsykeitä, joista jokainen kutsuu nimeämme. Kun reagoimme niihin – hoidammeko todellakin välttämättömiä asioita? Jos emme reagoi välittömästi jokaiseen saapuvaan viestiin, olipa kanava mikä hyvänsä, tunnemmeko syyllisyyttä vai osaammeko antaa itsellemme tilaa? Välillä tuntuu, että viestitulvan aiheuttama kiire vie meitä kuilun partaalle kuin Vysotskin penseät hevoset. Osaako kukaan enää keskittyä hetkeen?

Helppo elämä, kiireinen elämä

Tosiasia on, että meidän ei tarvitse enää selviytyä. Meidän perustarpeemme tyydytetään joka ikinen päivä, olipa oma panoksemme mikä tahansa. Olemme turvassa. Tämän puolesta on taisteltu ja nyt kun helpompi elämä on täällä, selviytymisen paineet korvautuvat muilla paineilla. Ehkä se on luonnon laki? Meillä on entistä enemmän vapaa-aikaa, mutta silti meitä riivaa ainainen kiire. Kasaamme suoriutumispaineita vapaaehtoisista asioista. Tiedämme liikaa, koemme liikaa, mietimme liikaa. Mutta osaammeko hyödyntää opittuja ja koettuja asioita omaa ja yhteistä hyvää varten?

Uusi aika muotoutuu

Nyt kun meillä on suo, kuokka ja hyvinvointi, me melkein kadehdimme entisiä aikoja. Torppari Jussin elämää sävytti selkeä tarve – Kuivaa suosta peltoa tai kuole nälkään! Kun Jussi meni kotiin, häntä odotti ruoka ja oma yhteisö. Hänen ei tarvinnut miettiä, pitääkö käydä kaupassa, mitä harrastuksia on sille illalle, onko koulusta tullut Wilma-viesti, tai mikä on sen hetken tunnetila. Jussi kuivasi suota pelloksi. Pellon tuottaessa hyvän sadon, Jussi oli sankari. Ennen kaikkea Jussi ei kohdannut yksinäisyyttä.

Tällä hetkellä olemme reaaliaikaisen digivallankumouksen konekaniineja. Tunnistammeko kehityksen uhat ja mahdollisuudet? Vaikka paineet kasautuvat, voimmeko tuntea kiitollisuutta kaikesta siitä mitä meillä kuitenkin on? Kiitollisuus on tärkeää. Kiitollisuus antaa voimaa, eritoten kaiken epävarmuuden keskellä.

Lue Landen tarina.