Suo, kuokka ja hyvinvointi

Tilastojen mukaan mukaan henkinen pahoinvointi lisääntyy hyvinvointiyhteiskunnassamme. Mikä mättää, kun kaikki on periaatteessa hyvin? Paljon on satsattu siihen, että olemme lain edessä yhdenvertaisia. Orpolapsia ei enää myydä huutolaisina toreilla, ja sotien päättymisestä Suomen maaperällä on jo kymmeniä vuosia. Ja silti menestystarinan ympärillä lymyilee pitkä varjo.

Uuvuttava viestitulva

Usea meistä taistelee tänään syvää uupumusta vastaan, eikä ihme. Elämä on hyvin monisyistä. Jokaisesta on oltava moneksi niin työpaikoilla kuin vapaa-ajalla. Ympäristömme on täynnä ärsykeitä, joista jokainen kutsuu nimeämme. Kun reagoimme niihin – hoidammeko todellakin välttämättömiä asioita? Jos emme reagoi välittömästi jokaiseen saapuvaan viestiin, olipa kanava mikä hyvänsä, tunnemmeko syyllisyyttä vai osaammeko antaa itsellemme tilaa? Välillä tuntuu, että viestitulvan aiheuttama kiire vie meitä kuilun partaalle kuin Vysotskin penseät hevoset. Osaako kukaan enää keskittyä hetkeen?

Helppo elämä, kiireinen elämä

Tosiasia on, että meidän ei tarvitse enää selviytyä. Meidän perustarpeemme tyydytetään joka ikinen päivä, olipa oma panoksemme mikä tahansa. Olemme turvassa. Tämän puolesta on taisteltu ja nyt kun helpompi elämä on täällä, selviytymisen paineet korvautuvat muilla paineilla. Ehkä se on luonnon laki?

Meillä on entistä enemmän vapaa-aikaa, mutta silti meitä riivaa ainainen kiire. Kasaamme suoriutumispaineita vapaaehtoisista asioista. Tiedämme liikaa, koemme liikaa, mietimme liikaa. Mutta osaammeko hyödyntää opittuja ja koettuja asioita omaa ja yhteistä hyvää varten?

kiitollisuuden ja hiljentymisen aika

Vaikka saamme nauttia hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja turvallisuudesta, me hetkittäin jopa kadehdimme entisiä aikoja. Torppari Jussin elämää sävytti selkeä tarve – Kuivaa suosta peltoa tai kuole nälkään! Kun Jussi meni kotiin, häntä odotti ruoka ja oma yhteisö. Hänen ei tarvinnut miettiä, pitääkö käydä kaupassa, mitä harrastuksia on sille illalle tai onko koulusta tullut Wilma-viesti. Jussi kuivasi suota pelloksi. Pellon tuottaessa hyvän sadon, Jussi oli sankari. Ennen kaikkea Jussi ei kohdannut yksinäisyyttä.

Tällä hetkellä elämme yhä kiihtyvää digitalisaation aikaa. Tunnistammeko kehityksen uhat ja mahdollisuudet vai olemmeko pelkästään kanssamatkustajia? Kun kiireen paineet kasautuvat, osaammeko tuntea kiitollisuutta tästä hetkestä. Kiitollisuus on tärkeää. Kiitollisuus antaa voimaa, eritoten kaiken epävarmuuden keskellä. Ja kiire laantuu välittömästi, kun älyämme pysähtyä hetkeksi ja keskittyä olennaiseen.

Lue Landen tarina.